LÄÄKÄRINÄ ENNEN JA NYT

VAROITUS: Seuraava teksi voi sisältää sarkasmia, joka ei täysin edusta kirjoittan omaa mielipidettä!

Valmistuin lääketieteen lisensiaatiksi Turussa keväällä 1984.  Lääkä­rinvalasta jäi alitajuntaan lääkärin ammatillisuuden perusta: "pyrin pal­velemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen." Koska lääkäri oli silloinkin velvollinen auttamaan potilasta parhaalla mahdollisella osaamallaan tavalla, ei auttanut muu kuin perehtyä syvällisesti ja laaja-alaisesti lääketieteeseen ja kuunnella tarkasti, mikä potilasta vaivasi. Silloin joskus joutuikin todella laittamaan itsensä ja luovuutensa likoon. Onnistuminen työssään tiesi yrityksiä ja erehdyksiä, erotusdiagnostisten listojen läpikäyntiä, ylipitkiä työpäiviä, öitä ja viikonloppuja sairaalan ensiapupäivystyksessä, kokeneen takapäivystäjän konsultointia. Joskus aherrus palkittiin ja potilas parani. Vaikka lääketiede oli silloin vielä varsin kehittymätöntä, läääkärinammatti tuntui kutsumustyöltä.

Nykyään lääkärinkin työ organisoidumpaa ja helpompaa. Lääketiede on edistynyt niin paljon, että lähes kaikkien somaattisten sairauksien mekanismit tunnetaan. Näistä kunniallisista sairauksista on laadittu käypä hoito -suositukset, joiden antamissa raameissa potilaan tutkimukset ja hoidot voidaan turvallisesti ja kustannustehokkaasti rajata ennalta kuvatuiksi prosesseiksi. Koska koneellisten tutkimusten tulokset määrittävät nykyään yksiselitteisesti taudit, diagnooseja ei enää tarvitse perustaa potilaiden subjektiivisiin tuntemuksiin, joiden luotettavuus on aina ollut kyseenalaista ja joiden kautta potilaat ovat voineeet joko tahallisesti tai tahattomasti johtaa lääkäriä harhaan. Potilaan haastattelussa nykyään säästyvä aika voi johtaa huomattavaan lääkärin ajankäytön tehostumiseen. Suositusten kautta toteutuu myös potilaiden yhdenvertaisuus terveydenhuollon palvelujen saajana, koska nykyään ei kokeneempikaan kollega pääse sooloilemaan. Terveydenhuollon uskottavuus säilyy, kun samaan sairauteen saa kaikialla saman hoidon. Myös potilasvalitusten käsittely on yksiselitteistä, kun löytyy yleisesti hyväksytyt kirjalliset raamit, joiden puitteissa lääkärin on turvallista toimia. Nykyään lääkärit pitäytyvätkin kiitettävästi kirjatietoon, sillä muun tyyppiset ratkaisut voidaan helposti tulkita hoitovirheiksi. Näyttöön perustuva ja rajoittuva lääkärintyö tuottaa myös selvästi terveydenhuollon säästöjä. Suuri joukko runsaasti terveydenhuollon palveluja käyttävistä potilaistakin on järkeistynyt ja ymmärtää, että standardien ulkopuolisia oireita valittamalla on turha kuvitella pääsevänsä tutkimuksiin ja hoitoihin. Heitä varten ovat psykiatrit.

Myönnän, että vanhan ajan lääkärinä on ollut vaikea pysyä mukana tässä lääketieteen kehityksessä. Täytyy kyllä omalla kohdalla myöntää, että töitä on tullut tehtyä vaikeamman kautta, helpommallakin olisi päässyt. Liiallinen työsidonnaisuus, kokeneisuus ja lukeneisuus aiheuttaa nykypäivän lääkärille tarpeetonta nöyryyttä, joka helposti johtaa myös oman työnsä alihinnoitteluun. Vanhentuneet arvot vaikeuttavat sopeutumista muuttuvaan lääkärin työnkuvaan. En kuitenkaan vielä heitä pyyhettä kehään: uskon, että nuoremman esimerkkiä seuraamalla voin vähitellen itsekin alkaa luottaa siihen, että vähemmän on enemmän.

Professor demeritus

KANNABIS LAILLISEKSI?

Tuoreiden uutistietojan perustella eroan presidentti Barack Obamasta ainakin yhdessä mielessä: en voi ottaa kantaa kannabikseen ja sen laillistamiseen oman käyttökokemuksen perusteella.

Kannabista on verrattu alkoholiin. Alkoholin haitat ovat meille suomalaisille tuttuja. Jos alkoholi keksittäisiin nyt, olisi lääketieteellisesti erittäin perusteltua kieltää sen viihdekäyttö. Alkoholin haitoista maksamme jo nyt pitkän yhteiskunnallisen pennin. Haluammeko laillistaa uuden nautintoaineen, joka tuplaa terveydelliset ja yhteiskunnalliset haitat?


MIELIHYVÄJÄRJESTELMÄ OHJAA

Ihmisellä on aivoissaan mielihyväjärjestelmä, joka ohjaa ja motivoi kasvua, kehitystä ja päämäärätietoisuutta. Lapsi kokee mielihyvää saadessaan hellyyttä, äidiltä maitoa nälkäänsä ja isältä puhtaan vaipan. Mielihyvän kokeminen johtaa uusien taitojen oppimiseen: tekee mieli toistaa sitä, mikä tuntuu hyvältä. Kasvaminen osaksi perheyhteisöä, toveripiiriä ja yhteiskuntaa tuottaa mielihyvää ja tekee ihmisestä sosiaalisesti vastuullisen yksilön. Murrosiän jälkeen kiinnostus toiseen sukupuoleen tuottaa ennen kokemattomia mielihyvän elämyksiä. Seksuaalisen mielihyvän kokeminen myötävaikuttaa parisuhteen vakiintumiseen, lisääntymiseen ja perheen perustamiseen, elämän jatkumiseen. Elämä saa merkityksen: opiskelu, työ ja ahkeruus mahdollistavat pitkäjänteisen tavoitteellisuuden. Kun työstä tulee onnistumisen väline, voi työ tuottaa niin paljon mielihyvää, että voi tulla jopa riippuvaiseksi. Hetkelliset epäonnistumiset vain vahvistavat lopullisen onnistumisen yhteydessä koettua mielihyvää. Itsetunto ja itsekunnioitus vahvistuvat.

MIHIN TARVITSEMME KANNABISTA?

Hyvinvointiyhteiskunnassa moinen ponnistelu voi tuntua liialliselta raatamiselta ja tavoitteiden saavuttaminen liian hitaalta. Alkoholi ja huumeet, kannabis mukaan luettuna, tarjoavat oikoreitin mielihyvään. Mielihyvän saamiseksi ei enää tarvitse ponnistella tai kehittää taitojaan. Jos mielihyvän tunteen voi ostaa, ei tarvitse välittää yhteisön säännöistä, ei ottaa lähimmäistään huomioon. Voi elää vain itseään varten. Kun elämässä ei ole tavoitetta, ei työkään ole tarpeen tavoitteiden saavuttamiseksi. Työnarkomania korvautuu huumeriippuvuudella. Mielihyvän aste voi olla sama, mutta elämän tavoitteellisuus kutistuu uupumukseen asti jatkuvan mielihyvää tuottavan toiminnon toistamiseen.

Huumeet leikkaavat osan elämän sankaruudesta. Vapaa kannabis ei ole ihmisoikeus. Huumeiden käyttö on lyhytnäköistä mielihyvän tavoittelua, joka on rikos ihmisyyttä vastaan. Toivon, että meillä Suomessa olosuhteet kehittyvät niin, että kotimaisen työn tekeminen alkaa jälleen tuottamaan niin paljon rakentavaa mielihyvää, eikä tarvitse turvautua tuontitavaraan.

LYRICA AHDISTAA SUOMEN KANSAA

MOT-ohjelma Onnettomuuspilleri (Yle 1 20.1.2014) herätti jälleen kerran suomalaiset: Lääkeyrityksen unelma! Ihmelääkkeen vaietut vaikutukset!

Ohelman mukaan lääkejätti Pfizer kouluttaa hyväuskoisia suomalaisia lääkäreitä diagnosoimaan yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ihmisillä, jotka joskus huolestuvat tai harmistuvat arjen askareissa ja kirjoittamaan heille vaarallista koukuttavaa lääkettä, joka pahimmassa tapauksessa voi tappaa. Asian esille ottaminen on tärkeää, mutta lähestymistapa oli syyllistävä ja yksipuolisen provokatiivinen. Kuulijaa yritettiin vakuuttaa, että Lyrica aiheutti potilaan kuoleman, vaikka kahden muun samanaikaisesti käytetyn lääkkeen nimiä ei mainittu eikä kuolemaan johtaneita olosuhteita kuvattu. Ohjelman tekijä otti melkoisen lääketieteellisen vastuun, josta jälkipyykki jää lääkettä käyttävien potilaiden, apteekkareiden ja lääkäreiden hoidettavaksi.

Mihin toimittaja ohjelmallaan pyrki: vähenisivätkö kuolemat, jos Lyrica vedettäisiin vaarallisuutensa vuoksi pois markkinoilta, pitäisikö lääkemarkkinointi lääkäreille kieltää, jotta lääke ei myisi niin paljon? Vai pitäisikö ahdistuksen hoidossa palata vanhoihin bentsodiatsepiineihin, jotka "tunnetusti" ovat turvallisia, eivät aiheuta riippuvuutta eivätkä vaaraa tai kuolemantapauksia yhteiskäytössä alkoholin tai huumeiden kanssa?

Lyrican haittavaikutukset tunnetaan hyvin eikä niistä voi vaieta, koska ne lukevat myös lääkkeen tuoteselosteessa. Lyrican teho ja turvallisuus on hyvin dokumentoitu tutkimuksissa, joihin on osallistunut tuhansia potilaita, joilla on diagnosoitu käyttöaiheen mukainen sairaus ja joilla on poissuljettu muut sairaudet, kuten esim. itsemurha-alttius, alkoholi- ja huumeriippuvuus ja tiettyjen muiden lääkkeiden samanaikainen käyttö. Ongelma syntyy, kun lääke tulee markkinoille ja sitä on mahdollista määrätä potilaille, joilla mainittuja muita ominaisuuksia ei ole poissuljettu. Uuden lääkkeen ja muiden sairauksien ja lääkkeiden mahdollisista yhteisvaikutuksista voi seurata haittavaikutuksia, joita ei kliinisissä lääketutkimuksissa ole tullut esiin. Uusia lääkkeitä on jo eettisestikin vaikea testata esimerkiksi huumausaineiden väärinkäyttäjillä. Siksi lääkärin tulee Lyricaa määrätessään huolellisesti poissulkea ne riskitekijät, jotka yhdessä Lyrican kanssa voivat vaarantaa potilaan hyvinvoinnin tai jopa hengen. Tässä punnitaan lääkärin kliiniset taidot, potilastuntemus ja intuitio.

Lyrica on erinomainen lääke osaavan lääkärin ja vastuullisen potilaan käsissä. Ohjelman tuottama potilaspalaute on kuitenkin huolestuttavaa luettavaa. On ilmeistä, että joissakin tapauksissa Lyricaa kirjoitetaan suurilla aloitusannoksilla, lääkeannosta ei huolellisesti säädetä tasolle, jossa potilas saa optimaalisen hyödyn ilman haittavaikutuksia ja Lyrican käyttöä jatketaan, vaikka haittavaikutukset jatkuvat. Tässä lääkärin on KUUNNELTAVA potilasta.

Lyrica ei suinkaan sovi kaikille. Lyricaa voi käyttää vain mikäli aloitusvaiheen lievät haittavaikutukset häviävät parissa viikossa. Lääkärin ei kannata kirjoittaa Lyricaa, ellei hän voi tiiviisti seurata lääkkeen tehoa ja turvallisuutta sisäänajovaiheessa ja myöhemmin kontrolloida hoidon onnistumista. Kun pienin mahdollinen tehokas annos löytyy ilman haittavaikutuksia, lääkkeen pitkäaikaisempikin käyttö on turvallista, lääke säilyttää tehonsa ja riippuvuuden kehittyminen harvinaista. Mikäli haittavaikutukset jatkuvat, lääke on lopetettava. Lyrican käyttö edellyttää hyvää, pitkäjänteistä ja luottamuksellista suhdetta potilaan ja lääkärin välillä.

SIDONNAISUUDET: Kirjoittaja on osallistunut kansainväliseen kliiniseen lääketutkimukseen, jossa tutkittiin Lyrican tehoa ja turvallisuutta levottomat jalat -oireyhtymän hoidossa (Katso julkaisu). Kirjoittajalla on pitkäaikainen kokemus Lyrican käytöstä yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön liittyvän unettomuuden hoidossa. Kirjoittaja on luennoinut Pfizerin järjestämissä koulutustilaisuuksissa.

TERVETULOA SEURAAMAAN OLLI POLON BLOGIA

HYVÄT LUKIJANI:

Olen pitkään vitkutellut oman blogin pitämistä, mutta nyt se viimeistään on ajankohtaista. 

Olen tavallinen suomalainen lääkäri, joka muiden lääkäreiden tavoin joka päivä kilvoittelee itsensä kanssa ymmärtääkseen paremmin potilaittensa sairauksia, pystyäkseen heitä paremmin auttamaan. Tehtävä on haastava ja pitää nöyränä. Olen ollut hyvin keskittynyt potilaitteni ongelmien ratkaisuun ja tutkimustyöni pitkäjänteisten tavoitteiden saavuttamiseen. Tutkimustyö on kuin vaellusta vuorilla: kun viimein saavuttaa kukkulan, voi sieltä nähdä laajalle, mutta samalla myös todeta, että edessä on vieläkin korkeampi vuori. Tähän asti en ole katsonut tarpeelliseksi pitää melua itsestäni, koska työni on vielä kesken. Nyt ajattelen toisin: On pakko jättää jälkiä kulkemalleni polulle, jotta muut uskovat, että pienellekin näköalanyppylälle pääseminen on vaatinut tarpomista jalat tiukasti maassa.

MIKSI BLOGI ?

Minut hyvin tunteva lääkärikollegani aika ajoin kertoo, minkälaisia huhuja minusta on milloinkin liikkeellä. Wikipedian mukaan ”huhu on tieto tai uutinen, jolla ei ole luotettavaa lähdettä. Huhut saavat usein alkunsa väärinkäsityksestä tai tiedon puutteesta”. Joskus on tullut tunne, että huhuja levitetään myös tarkoituksellisesti.

Minua koskevan tiedon puutteesta voin vain syyttää itseäni. Tiedon puutteessa tekemiseni ja tavoitteeni ovat usein saattaneet näyttää muulta, kuin mitä ne oikeasti ovat. Vaikka huhut kasvattavat mainetta ja niitä on välillä huvittavaa itsekin kuulla, omalla kohdallani tositapahtumat ovat joskus taruakin ihmeellisempää. Siksi uskon, että ystäväni ja myös suomalaiset lääkärikollegani voivat yhtä hyvin viihtyä lukiessaan tositarinoitani luotettavasta lähteestä, blogikirjoituksistani.

En ajatellut kirjoittaa Ruususen unista vaan keskittyä asioihin, joilla on yhteiskunnallista merkitystä. Toivon, että myös ajatukseni suomalaisen terveydenhuollon nykytilasta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista tulisivat tätä kautta välittymään myös lääkärikollegoilleni ja tietysti myös poliittisille päättäjille.