maanantai 20. tammikuuta 2014

TERVETULOA SEURAAMAAN OLLI POLON BLOGIA

HYVÄT LUKIJANI:

Olen pitkään vitkutellut oman blogin pitämistä, mutta nyt se viimeistään on ajankohtaista. 

Olen tavallinen suomalainen lääkäri, joka muiden lääkäreiden tavoin joka päivä kilvoittelee itsensä kanssa ymmärtääkseen paremmin potilaittensa sairauksia, pystyäkseen heitä paremmin auttamaan. Tehtävä on haastava ja pitää nöyränä. Olen ollut hyvin keskittynyt potilaitteni ongelmien ratkaisuun ja tutkimustyöni pitkäjänteisten tavoitteiden saavuttamiseen. Tutkimustyö on kuin vaellusta vuorilla: kun viimein saavuttaa kukkulan, voi sieltä nähdä laajalle, mutta samalla myös todeta, että edessä on vieläkin korkeampi vuori. Tähän asti en ole katsonut tarpeelliseksi pitää melua itsestäni, koska työni on vielä kesken. Nyt ajattelen toisin: On pakko jättää jälkiä kulkemalleni polulle, jotta muut uskovat, että pienellekin näköalanyppylälle pääseminen on vaatinut tarpomista jalat tiukasti maassa.

MIKSI BLOGI ?

Minut hyvin tunteva lääkärikollegani aika ajoin kertoo, minkälaisia huhuja minusta on milloinkin liikkeellä. Wikipedian mukaan ”huhu on tieto tai uutinen, jolla ei ole luotettavaa lähdettä. Huhut saavat usein alkunsa väärinkäsityksestä tai tiedon puutteesta”. Joskus on tullut tunne, että huhuja levitetään myös tarkoituksellisesti.

Minua koskevan tiedon puutteesta voin vain syyttää itseäni. Tiedon puutteessa tekemiseni ja tavoitteeni ovat usein saattaneet näyttää muulta, kuin mitä ne oikeasti ovat. Vaikka huhut kasvattavat mainetta ja niitä on välillä huvittavaa itsekin kuulla, omalla kohdallani tositapahtumat ovat joskus taruakin ihmeellisempää. Siksi uskon, että ystäväni ja myös suomalaiset lääkärikollegani voivat yhtä hyvin viihtyä lukiessaan tositarinoitani luotettavasta lähteestä, blogikirjoituksistani.

En ajatellut kirjoittaa Ruususen unista vaan keskittyä asioihin, joilla on yhteiskunnallista merkitystä. Toivon, että myös ajatukseni suomalaisen terveydenhuollon nykytilasta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista tulisivat tätä kautta välittymään myös lääkärikollegoilleni ja tietysti myös poliittisille päättäjille.

9 kommenttia:

  1. Hei Olli !
    Suomi on kylmä maa elää!
    Täällä ei ole vuoria joita silmämme havaitsisivat.
    Mutta vaikean sairauden kokeneena voin silti sanoa, että täällä suomessa on niin kovia esteitä ja muureja tulla potilaana oikein ymmärretyksi, että sairastumista
    suomessa voisi kuvata vuorikiipeilyksi ilman turvaköyttä.
    Kun tämä kohtalo on pakottanut minut "vuorikiipeilijäksi", niin pienenkin kukkulan päälle pääseminen ja turvaköysi siellä kukkulalla olevalla lääkärillä on äärettömän arvokas asia.
    Tuntien sinut luotan siihen että Sinä olet oikea mies seisomaan siellä kukkulalla. Meitä on paljon täällä laaksossa kukkulan alapuolella odottamassa apuasi.
    Kun täällä laaksossa on tarve tähyillä ympärilleen avun saamiseksi, olisi tarpeen että näitä pieniä kukkuloita olisi paljon ja ne kaikki olisivat miehitettyjä. Koska laaksot ovat sakeana kansalaisia jotka tarvitsevat apua!
    Toivottavasti avoimin mielin lähdemme seuraamaan blogiasi, emmekä tyrki toisiamme alas vuorilta. Vaikka tämä on pimeä, karu ja kylmä maa, silti uskomme että tämän karun maan kansalaiten sydämissä palaa lämmin liekki.

    Suurella mielenkiinnolla seuraan blogiasi,
    Sirkka-Liisa

    VastaaPoista
  2. Hej!
    Jag skriver på svenska för vet att du kan svenska ;) . Jag läste vad de forskar i Norge,vi skulle kunna göra samma sak här i Finland. Sammarbeta med våra läkare sjukvårdspersonal,patienter som har ME/CFS,så det blev mer förståeligt för de som arbetar inom vanliga sjukhus. Det verkar som om de inte hänger med vad som händer med oss som har denna diagnos. Var i förra veckan till Härmä kuntokeskus på 5 dagar,träffade en slutkörd läkare å en tokig socionom. Det ända de hade att säga motionera mera å gå ner i vikt. Så nu har jag försökt med den banan,men det är inte lätt,fast jag äter medicin som det var sagt så vill man ändå bli ett nervrak av all värk. Med detta som jag skriver hoppas jag att du å dina kollegor skulle ge information å eventuellt tilläggs skolning åt sjukvårdspersonal på plan nivå,så de skulle förstå patienten,hur det riktigt är att ha dessa sjukdomar. Börjar bli trött på att alltid få höra "det är sånt du får lära dig leva med" hoppas du förstår min tanke,,jag är ung men klarar inte jobb är trött full av värk magbesvär ja mycket annat å minnet är dåligt. Ta dig en tankeställare,litar på att du får sagt så alla dom andra förstår saken. Trevlig fortsättning vintern.

    VastaaPoista
  3. Tervehdys:)
    Olen itse huomannut,että sellaisista lääkäreistä liikkuu juttuja eniten,jotka ovat taitavia ja kokeineita.Ne jotka yleensä heitä "musta maalaavat", ovat näitä,jotka eivät ole ikinä edes kyseisen lääkärin vastaanotolla käyneet.Mikä on mielestäni huvittavinta.

    Mielenkiinnolla seuraan tätä blogia ja kiitän,kun sain sinut lääkärikseni:)

    Kaikkea hyvää :)
    Toivottaa Tanja

    VastaaPoista
  4. Tulin surulliseksi kuultuani ja luettuani sunnuntaisista (16/2) Aamulehdestä ja Hämeen Sanomista teidän kunnioitettavan työn mitätöijistä.
    Sain teiltä ja ainoastaan teiltä avun kesäkuussa uupumukseeni. Diagnoosin kroonisen kipu-uupumukseen, jota fibromyalgiaksi kutsutaan, olin saanut aiemmin reumalääkäriltä ja vertaisryhmä vinkannut CFS:n mahdollisuutta oireistoni syyksi.
    Teiltä sain pieniannoksisen naltreksonin, josta oli suuri apu heti alkuunsa, kävely parani, keppi joutui virattomaksi. Pieniannoksista naltreksonia väitetään päihteiden käyttäjien lääkkeeksi, sitähän se on isoina annoksina 50 mg:sta ylöspäin, eikä sitä Kela eikä vakuutusyhtiö korvaa. En ole vaillakaan, tiedän olevani raitis ja tiedän kenen puoleen voin kääntyä reseptin vanhettua, teidän puoleenne Olli Polo. En osaa kuin toivoa voimia ja taisteluhenkeä teille puolustaessanne meitä CfS:läisiä. Anneli

    VastaaPoista
  5. Voin kertoa vierellä eläneenä,että kyse ei todellakaan masennuksesta tai muusta vastaavasta.Päivän askareita kun yrittää,niin roskapussin vieminenkin on jo ylitsepääsemätön suoritus,samoin kaikki jokapäiväinen toiminta,mikä ja mihinkä normaalissa elämässä ei edes kiinnittäisi huomiota ,astioiden korjaus pyykin pesu ,imurointi...En ole masennuksen asiantuntija,mutta sitä elämänliekkiä ja toiminnanhalukkuutta on mukava tuntea ja katsella,kunhan vain saadaan päivä käyntiin ja verenpaineet laskemaan.Fyysiset oireet riippuvat ihan rasituksen määrästä.Tästä esimerkkinä kaksi lyhyttä vierailua perjantaina.Eilisestä lähtien täydellinen uupuminen,mm tänä aamuna taluttamalla vessaan.Iltaa kohden vointi jonkin verran parempi.Kirjoitan tämän sen takia ,että olen tietoinen avopuolisoni lukuisista cfs,ää sairastavista fb ystävistä.Toivon voimia kaikille niille jotka ovat jokapäivisessä tekemisessä tämän sairauden kanssa ,niin potilaina kun läheisinä.Itse paljon yk tehtävissä olleena tiedän että vastaavanlaisia tapauksia oli sielläkin paljon,elikkä sotilaat sairastuivat yhtä mystisesti stressin tai jonkin muun tekijän laukaisemana.Silloin joskus niitä ei tutkittu,mutta onneksi nykyään,kiitos Norjalaisille ja Ruotsalaisille.Minä olen ainakin toiveikas että Polo löytää tähän sairauteen sopivan hoidon,eikä tätä tautia pidettäisi minään pilkkaleimaisena sairautena,tähänkin ollaan joillain vastaanotoilla törmätty,missä olen mukana ollut.Voiko joku lääkäri tautia tuntematta tehdä diaknoosin ettei kyseistä sairautta olisi olemassakaan ,tuntuu oudolta... .T. Petri

    VastaaPoista
  6. Anneli Kivelä: olen samaa mieltä kanssasi kuin Petrinkin.
    Toivotan voimia kaikille.

    terv.Tanja Hokkanen

    VastaaPoista
  7. Hei Olli!
    Suomessa aivan liian moni kipeä ihminen saa osakseen lääkäreiltään joko ylimielistä kohtelua, vähättelyä, huonoa hoitoa tai tiedon ja taidon puuttuessa psykosomaattisen diagnoosin kaikkine lisämausteineen ja seuraamuksineen.

    On meidän monien harvinaisten tai 'hankalien potilaiden' onni että Suomessa on muutama kaltaisesti vielä itse potilaasta kiinnostunut lääkäri joka usltaa laittaa nimensä, työnsä ja maineensa likoon kovassa lääketieteellisessä ja yliopistollisessa kilpailumaailmassa jossa kateelliset ovat valmiita keinolla millä hyvänsä vetämään maton niiden jalkojen alta jotka uskaltavat ajatella laatikon ulkopuolella ja testata rajojaan.

    Tiedän että nämä kommentit täällä ovat vain ehkä murusia, mutta toivon silti että nämä toimivat pienenä lisämotivaationa työssäsi jota niin moni todella kipeästi (kirjaimellisesti) tarvitsee ja jota kuitenkin niin harva tekee. Vaikka ammattinimike olisi sama.

    Tovin kaikkea hyvää jatkoonkin ja paljon rohkeutta, uskallusta ja tutkimusintoa!

    Olet todella monelle asiakkaallesi kirjaimellisesti elintärkeä!

    Ja monelle polkuasi ja oppejasi seuranneelle valtavan tärkeä tiedon lähde, myös minä olen paljon saanut sinulta vaikka en ole edes asiakkaasi. (vielä)

    Kunnioittavasti:
    Leena Lähdesmäki

    VastaaPoista
  8. Minulla on hyvin selkeät oireet, jotka viittaavat krooniseen väsymysoireyhtymään. Olen myös bloggaillut siitä. Masennukseni sekä ahdistukseni on seuraus, ei syy. Rakastan luontoa ja ennen kävinkin itseäni hoitamassa sekä voimaannuttamassa usein. Nykyään en voi kuin todella harvoin. Ravaan 2 kertaa viikossa terapiassa, ja jaksan tehdä vain pari pakollista asiaa ns vapaapäivinäni, joten tekemistä on joka päivälle. En muista koska olisin levännyt psyykkisesti sekä fyysisesti koko päivän. Vuosia sitten. Minulla on myös tulehdusarvot korkealla, eikä syytä ole lötynyt. Sekin viittaisi oireyhtymään. Tämä kaikki alkoi siitä, kun sairastelin usein ja kauan eräissä työ-sekä harjoittelupaikoissa. Kun lopetin työt, sairastelu loppui mutta fyysinen jaksaminen heikkeni kokajan. Sitten kuvioihin tuli masennus, joka on nyt vaikea. Hoitavat tahot pitävät mua luulosairaana, kaikki johtuu masennuksestani. Lääkärini sanoi tämän olevan roskakoridiagnoosi, kun sanoin epäileväni oireyhtymää. Myös ohjaajani kuntouttavassa sitä epäili aikoinaan. Terapeuttini uskoo, että uupumukseni paranee terapialla. Kukaan ei siis auta, eikä kuuntele. Hymistelevät tai epäkunnioittavat vain. Tietenkin ahdistukseni sekä masennukseni lisääntyy! Jokaiselle varmasti niin kävisi samassa tilanteessa. Mielestäni teet arvokasta sekä hyvää työtä ja on todella kunnioitettavaa, että jatkat tutkimuksia asioiden parissa, ajatellen että aina löytyy uutta opittavaa sekä tutkittavaa. Kunpa muutkin lääkärit olisivat samanlaisia! Itse ainakin toimisin niinkuin sinä, koska mua kiinnostaa ihmisten omakohtaiset kokemukset, joista voi tehdä erilaisia havaintoja sekä hyödyntää niitä tutkimuksissa, vaihtoehtoisia hoitoja miettien. Esim. minuun ei masennus taikka unilääkket eivät tehoa. Lisäävät ahdistusta vain. Luonto on mulle parasta terapiaa sekä lääkettä. Se vain usealle on hölynpölyä, joka ei muka auta. Vain lääketiede siihen kykenee. Pah! Tuli pitkä kommentti. Anteeksi. Innostuin vain niin kovasti, kun huomasin että joku ammattilainen ymmärtää syvemmin asioita. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
  9. Minulla on hyvin selkeät oireet, jotka viittaavat krooniseen väsymysoireyhtymään. Olen myös bloggaillut siitä. Masennukseni sekä ahdistukseni on seuraus, ei syy. Rakastan luontoa ja ennen kävinkin itseäni hoitamassa sekä voimaannuttamassa usein. Nykyään en voi kuin todella harvoin. Ravaan 2 kertaa viikossa terapiassa, ja jaksan tehdä vain pari pakollista asiaa ns vapaapäivinäni, joten tekemistä on joka päivälle. En muista koska olisin levännyt psyykkisesti sekä fyysisesti koko päivän. Vuosia sitten. Minulla on myös tulehdusarvot korkealla, eikä syytä ole lötynyt. Sekin viittaisi oireyhtymään. Tämä kaikki alkoi siitä, kun sairastelin usein ja kauan eräissä työ-sekä harjoittelupaikoissa. Kun lopetin työt, sairastelu loppui mutta fyysinen jaksaminen heikkeni kokajan. Sitten kuvioihin tuli masennus, joka on nyt vaikea. Hoitavat tahot pitävät mua luulosairaana, kaikki johtuu masennuksestani. Lääkärini sanoi tämän olevan roskakoridiagnoosi, kun sanoin epäileväni oireyhtymää. Myös ohjaajani kuntouttavassa sitä epäili aikoinaan. Terapeuttini uskoo, että uupumukseni paranee terapialla. Kukaan ei siis auta, eikä kuuntele. Hymistelevät tai epäkunnioittavat vain. Tietenkin ahdistukseni sekä masennukseni lisääntyy! Jokaiselle varmasti niin kävisi samassa tilanteessa. Mielestäni teet arvokasta sekä hyvää työtä ja on todella kunnioitettavaa, että jatkat tutkimuksia asioiden parissa, ajatellen että aina löytyy uutta opittavaa sekä tutkittavaa. Kunpa muutkin lääkärit olisivat samanlaisia! Itse ainakin toimisin niinkuin sinä, koska mua kiinnostaa ihmisten omakohtaiset kokemukset, joista voi tehdä erilaisia havaintoja sekä hyödyntää niitä tutkimuksissa, vaihtoehtoisia hoitoja miettien. Esim. minuun ei masennus taikka unilääkket eivät tehoa. Lisäävät ahdistusta vain. Luonto on mulle parasta terapiaa sekä lääkettä. Se vain usealle on hölynpölyä, joka ei muka auta. Vain lääketiede siihen kykenee. Pah! Tuli pitkä kommentti. Anteeksi. Innostuin vain niin kovasti, kun huomasin että joku ammattilainen ymmärtää syvemmin asioita. Kiitos siitä!

    VastaaPoista